Semisonicin Dan Wilson puhuu odottamattomasta inspiraatiosta ja tietoisesta kuuntelemisesta

Dan Wilson on jo vuosikymmeniä toiminut täydellisten lauluntekijöiden lauluntekijänä. Wilsonin musiikillinen näkemys on ollut hämmästyttävän monipuolinen, olipa hän sitten liikkeellä sooloartistina, lauluntekijäkumppanina Adelelle, Taylor Swiftille tai John Legendille tai jäsenenä alternative‑rockbändeissä, kuten Semisonicissa tai Trip Shakespearessa. 

Alyssa Cotsalas haastatteli Wilsonia Songwriter Saturdays ‑sarjaamme Wilsonin uuden Dancing On The Moon ‑kappaleen julkaisun alla. Hänen mukaansa riippumatta siitä, miten paljon kokemusta artisteilla ja lauluntekijöillä on, heidän pitäisi aina olla valmistautuneita odottamattomiin tapahtumiin ja paneutumaan toisten kuuntelemiseen. Lue alta, mitä tärkeitä oivalluksia hän on saanut urallaan.

Vaihtelu virkistää  Kun Wilson työskenteli Adelen kanssa ensimmäistä kertaa, ”hän näytti minulle kaksi ideaa, joista toisesta syntyi myöhemmin kappale [Rumor Has It](https://open.spotify.com/track/2A73XBDBQgmdXO8VsXPWIs?si=dfba9309d4e24611). Ja toisesta taas muodostui alku biisille [Someone Like You](https://open.spotify.com/track/1zwMYTA5nlNjZxYrvBB2pV?si=157fc3fe19694691). …Kuulin ne kolme tai neljä ensimmäistä säettä, ja oli ilmeistä, että siitä tulisi hieno laulu. Ja Adele soitti ikään kuin pianoriffiä bassolla”, Wilson kertaa. ”Joten yritimme kirjoittaa bassolle, ja sitten hän vaihtoi kitaraan ja teki samanlaisen jutun kitaralla.”

Sitten ”Adele pyysi minua soittamaan jotain pianolla, koska se voisi olla inspiroivampaa. Kun vaihdoimme osia niin, että hän lauloi ja minä soitin pianoa, kaikki vain alkoi tapahtua todella luontevasti.”

Kadota itsesi, löydä itsesi

”Minulla oli muutama vuosi sitten erittäin inspiroiva tapaaminen Liam Gallagherin kanssa, jota ihailen kovasti”, Wilson kertoo. ”Puhuimme, että kirjoittaisin hänen kanssaan joitakin lauluja hänen levyään varten, ja innostuin siitä aika lailla. Seuraavien kahden viikon aikana sain noin viisi ideaa, tein tosi nopeat demot ja lähetin ne hänen sähköpostiinsa.” Kyseiset kappaleet eivät päätyneet Gallagherin levylle, mutta ne saivat aikaan ahaa‑elämyksen Wilsonin mielessä. ”Sain lähestulkoon ilmestyksen siitä, että ne kuulostivat paljon enemmän Semisonicin kappaleilta kuin mikään, mitä olin kirjoittanut vuosikausiin… Huomasin, että Semisonicin lauluntekokaava on sitä, että tekeydyn Liamiksi.”

Hittikappaleen inspiraatio voi tulla odottamattomalta suunnalta

”Kun kirjoitin Closing Time ‑biisiä, elin kiertue‑elämää”, hän kertoo Semisonicin suurimmasta hitistä. ”Emme esiintyneet suurilla lavoilla tai areenoilla, ei mitään sellaista. Ne olivat pieniä paikkoja, ja siellä oli aina baarimikkoja ja valomerkki… Henkilökunnan jäsenet olivat meidän porukkaamme, teimme duunia baareissa. [Joten] sain tosissaan vision siitä, että minua ilahdutti nähdä baarimikkojen ja ovimiesten soittavan sitä kappaletta illan päätteeksi eri puolilla maata. Ja oudolla tavalla ajattelin, että siitä tulisi hitti baarityöntekijöiden keskuudessa. Hehän ovat ihmisiä, jotka ovat yleensä musiikkitietoisempia kuin muut. Pidin ajatuksesta, että soluttaisin bändini baarihenkilökunnan [tekemille] soittolistoille. En oikein uskonut, että tavalliset ihmiset juurikaan tykkäisivät siitä. Ajattelin vain, että se oli ikään kuin lahja omalle porukalleni.”

Perehdy unelmiesi yhteistyökumppaniin

Kun Wilsonille tarjoutui mahdollisuus työskennellä laulaja‑lauluntekijälegenda Carole Kingin kanssa, ”hän tiesi, että olin hermostunut”, Wilson myöntää. ”Olin vain niin ihastuksissani. Luulen, että eräänlainen kunnioitukseni häntä kohtaan ehkä vapautti minut siitä, että minulla olisi tarvinnut olla minkäänlaista käsitystä siitä, mitä yritimme tehdä. Yritämme vain kirjoittaa jotain todella hienoa.”

Prosessia kuitenkin edesauttoi se, kun Wilson päästi peliin syvällisen tuntemuksensa Kingin musiikista.  

”Tiesin hänestä tiettyjä asioita”, Wilson kertoo. ”Minulla oli niin paljon yksityiskohtaista tietoa hänen musiikillisista ideoistaan, tiedäthän? Joten yhdessä vaiheessa soitin pienen sointukulun, joka kuulosti kovasti Carole Kingiltä… Carole nauroi ja tiesi, mitä olin tekemässä, [joten] päädyimme käyttämään sitä, koska se on upea siinä kohtaa kappaletta.”

Aidossa kuuntelussa ei odoteta pääsemistä ääneen 

Wilson paljastaa, että hänen tyttärensä Coco ”oli 11 kuukautta tehohoidossa ja oli sairaana pitkään”. ”Hänellä on erittäin huono kuulo ja vakavia häiriöitä puheen tuottamisessa. Hän ymmärtää mitä sanotaan, mutta vastaaminen kestää pitkään… Olen opetellut siihen, että en yritä antaa vastausvaihtoehtoja. Kaikki tekevät niin, alkavat tarjota mahdollisia lauseita, joita aiot sanoa. Jos änkytät tai jos näytät hermostuneelta, he aloittavat kyselyn: ’Onko sinulla nälkä? Väsyttääkö sinua? Hermostuttaako sinua? Haluatko lähteä ulos? Oletko vihainen? Oletko innostunut?’ He alkavat tarjota kaikenlaista, ja se tavallaan lähes lamaannuttaa toisen puhekyvyn. Elämässäni [on] siis tämä ihminen, joka on vaatinut todella poikkeuksellista kuuntelua [ja] muuttanut minut sellaiseksi, joka pystyy odottamaan pitkään, kun toinen yrittää hahmotella ajatuksiaan.”

Tällainen rakastavan kärsivällisyyden harjoittaminen on hyödyttänyt Wilsonia studiotyöskentelyssä. ”Se auttaa, koska en koe tarvetta ohjata asioiden kulkua enkä hermostu, jos emme etene”, hän lisää. ”Tai jos toinen ihminen vain pitää pitkän tauon ja yrittää koota itsensä. Odotan vain. Ja luulen, että se on tavallaan muuttanut läsnäoloani yhteistyön aikana.”